Aikusten kakkua ja tatuointikuumetta

Viikonloppuna tuli sitten avattua ensimmäisen kerran kirja nimeltä aikuisten kakut ja sieltä sivu, joka kertoi ohjeistuksen tequilaa ja triple seciä sisältävään margarita-juustokakkuun. Kyseisestä kakusta oli onneksi helppo tehdä gluteeniton koska puolet pohjaan tulevista jauhoista olivat jo valmiiksi gluteenittomia joten vain pieni osa tarvitsi korvata normaalilla gluteenittomalla jauholla. Eikä siinä alkoholikaan maistunut olleskaan liikaa sopi koko porukalle, vaikkea me aikuisia ollakkaan ainakaan kaikki meistä (yli 18v kumminkin kaikki) 

Olihan meillä onneksi myös jotain muutakin syötävää ku kakkua. Tyttöystävän kummeilta saatiin Saksasta asti raijjattu wokkipannu ni pitihän se koeajaa ja tehdä riisinuudeleilla varustettu possuwokki. Koska pannu oli valtava niin piti syömään kutsua siskoni lisäosansa kanssa. Saksassa kuulemma yleistä että opiskelijat pitävät wokkibileitä. Vissii vähän eri kulttuuri ku meillä täällä susirajalla.
(On muuten erittäin jännä kuinka tuotteita kuten nuudelit, jotka ovat alunperin olleet juuri riisistä tehtyjä ku eihän idässä muuta ole koskaan ollutkaan ni nykyään on haastava löytää riisinuudeleita kaupasta kaikissa tuppaa olemaan vehnää. Kuten myös "maissiletut" elikkäs

tortillat pitää oikeastaan tehdä itse jos haluaa kahvikupin aluslautata isomman letun ilman vehnää)

 Yön pimenevinä tunteina mietiskelin mikä minut sai kirjoittamaan blogia ja asiasta hieman, jopa keskustelimme ystävieni kesken eräässä pubissa. Lopputuloksena päädyin siihen, haluan kertoa elämästä ½gluteenittomana+muusta mistä oon nyt tarinoinut ja päästä samalla yli kirjoittamista kohtaan olevista traumoistani sekä vihastani. Olen koko pienen ikäni omannut jonkin asteisen kirjoitusvaikeuden mutta testeissä sitä ei ole löytynyt. Pienenä kaksoiskonsonantit tuottivat ongelmia. Ulkona saattoi hyvin olla viisi asteta pakasta enkä huomannut mitään vikaa lauseessani. Vanhetessani kyseistä virheestä olen jokseenkin päässyt eroon mutta pilkkuja teksteissä harvoin juuri ollenkaan on sekä outoja kirotushäröjö siellä täällä. Ajattelin että nyt kun pistän itseni kirjoittamaan niin ehkä tämä tästä ainakin jos päästäis pahimmista traumoista. Pahoittelen siis tulevia ja menneitä kirjoitusvihreitä. (Tyttöstävä lukee tekstit ja toimii sensorina=P)

 Nyt se hommaa sit taitaa oikeasti alkaa etenemään tatuointini suhteen oon jo pitkään miettinyt ja oikeastaan tiennytkin että millaisen haluan en vain ole saanut vielä aikaiseksi. Suunnitelmissa siis ottaa ensi syksynä tatuointi vasempaan jalkaan joka on vuosien aikana kokenut erittäinkin kovia ja myös näyttää siltä. Pohkeeseen realistisen kokoinen taskukello, jonka lasissa olisi pieni särö. Olen paikan valinnut tällä hetkellä viestittelyä hinnasta ja muusta, jonka jälkeen lyödäänkin päivä lukkoon ja leimaa koipeen. Tatuoinnin tarkoituksena ja ideana on ehkä jo hieman kulunutkin lause aika parantaa, mutta koen sen olevan niin ja aika parantaa kaiken mutta odotan edelleen, siksi lasissa pienoinen särö. Kellon ajaksi olen suunnittellut klo:13.00 oma tarinani tällä pallolla on alkanut kyseisellä kellon lyömällä ja olen syntynyt, kastettu ja päässyt ripille 13 päivä jotainkuuta. Numeron 13 voisi sanoa olevan, jonkin asteinen onnennumeroni vaikken sellaiseen juuri uskokkaan.