Ilta asematähdessä.

Suunnitelma lähteä junalla kohti keuruuta noin klo 15 Joensuun asemalta ja olla hieman seiskan jälkeen Jväsylässä josta sit Saaran kyydillä Keuruulle. Juna kyllä lähti aivan hyvin ajallaan mutta kuinkas sitten kävikään niin että kahdeksan aikaan illalla kera neljän tuntemattoman kanssa Pieksämäen asemaravintola Asema tähdessä ollaan syömässä kebabbia lohkoperunoilla odotellessa junaa johon kellään meistä ei ole edes lippua eikä tietoa millä kukin on junalta jatkamassa kun jatkoyhteydet vesittyneet niin vahvast että ei  kellään ollut enää edes kiire mihinkää. Suomalainen on tunnetusti hiljaisempi ku horrostava käärme,  mutta siinä kohtaa kun keskustelunn voi aloittaa että fraasilla: vittu VR ni kyllä siitä keskustelu aikaiseksi saadaan varsinkin kun toinenkin on samassa tilanteessa, joten vasta kaiun saaminen tunteileen on kohtuu varma.Sitä sitten yhdessä kaikki seisoskeltiin yhdessä Vihtarin asemalla (niin että missä on Vihtari hitostako minä vieläkään tiedä) mukavasti tunnin verran soitellen ihmisille että ei varmaankaan ehditä mihinkään ajoissa. Kun sitten viimein saatiin bussi paikalle huomattiin että ei siihen bussiin ees kaikki mahdu. Itse onneks mahduin bussiin tai no en järin hyvin mutta ei sentään matkatavaratilassa matkustanut. Bussissa vähän aikaa istuttua huomasimme kyltin jossa luki Joensuu 90km ja siinä kohtaa matkaa oli taitettu jo kolmisen tuntia elikkäs vauhti oli huimaa. Bussissa sitten laskimme matkaa ja katselimme kelloa että voisimmeko sittenkin ehtiä jatkojunan lähdöksi Pieksämäelle/ jos juna vähän odottais ni päästäiskö kyytiin. No eihän se nyt niin onnistunut juna meni ja kas kummaa kellään ei ollut kiire enää minnekkään. Puolisen tuntia junan lähdön jälkeen sitten saavuttiinkin Pieksämäelle ja seuraavan junan lähtöön olikin vielä reilu tunti ja suunnaton nälkä koska töissä viimeksi syönyt ja suunnitelmissa oli olla jo tähän aikaan kotosalla Äidin lihapatojen ääressä. Päätimme sitten muutaman muun matkalaisen kanssa istahtaa alas Pieksämäen asematähteen ja syödä jottain. On muuten erittäin hämmentävä hetki kun ensimmäiseksi katsoo kelloa ja huomaa sen kahdeksaa näyttävän ja sitten katsoa ympärilleen ja huomaa että istuu Pieksämäellä aseman ravintelissa porukassa, joita ei ollut koskaan nähnyt ennen junamatkan alkua eikä vieläkään yhdenkään nimeä tietänyt mutta ei se haitannut meillä oli erittäin hauska ilta. Jokaisella oli iltaa varten omat suunnitelmansa joku oli kaverinsa kanssa mökille menossa toinen vain porukoilleen kolmas kaverille yöksi huomista puuhapäivää varten, mutta tilanne kääntyi näin ja kaikkia tietysti harmitti mutta hyväksyttiin että tilanteelle ei voi mitään ja eihän sitä kannata peenis hiusrajassa istua vain hiljaa. Juna tuli sitten ja se oli parempi ja nopeampikin että kai tässä vielä VR tulee pyytämään omiaan takasi tästä reissusta. Itse pääsin kotiin noin kymmenen tuntia junaan astumisen jälkeen takana erittäinkin raskas mutta erittäinkin outo ja mukava junamatka tuntemattomien seurassa.  

Hupsista vain

Tässä ehtinyt jo jonnin aikaa vierähtämään viimeisestä lokimerkinnästäni. Kyseinen tässä jo vähän ahdistanut ja miltein jopa paine kirjoittaa jotain suurta vaikeutti ja nosti koko ajan kynnystä kirjottaa. Ni pakko se oli nyt sitten vain taas aloittaa ottamalla kursorilla kiinni virtuaalihärästä ja kirjoitettava kaikesta mitä mieleen hätäseltään tulee ei mitään suurta eikä kansin laittamisen arvoista, jotta saatas taas rima poois. 

Kesä oli ja meni ilman mitään suurempia maailman mullistuksia (ainakin mun osalta lehdistä luettuna niitä oli kyllä enemmänki ku tarpeeks ). Koko kesän olin töissä ja nautin siitä ku saa taas tehdä oman alan hommia ja tehdä itsenäisesti labrassa miltein jo rutiinin omaisesti hommia 5päivää viikossa 7.25h/päivä. Työporukka oli mitä mainioin erinäisiä ihmisiä jiden kanssa ei tylsää tullut (paitsi eehkä pari kertaa ku joku rouva iso rouva kertoi talousuudistuksista yms yms parin tunnin luennon verran. Muutenhan kesä ei juuri riemua tuonut. Koko kesän aikalailla yksikseni asustin koska Saara oli kotipuolessa töissä. Kesän to do-lista jäi vähän vähille check merkinnöille ku Gymnaestara ja ilosaari-rock jäivät käymättä mutta tuli sentään KEURUUN MARKKINOILLA taas käytyä ja markkinapubissa juomassa yks ilmaa lämpimänpi lonkero, jonka jälkeen sitten baariin muun nuorison tapaan. Loppu kesä oliki sit sentään parempaa jo tatuoitntini sain vaikka sekin näytti aluks kariutuvan pöpöihin joita ei saatu tapettua mutta sulake kuntoon ja sit kuolivat. Pari päivää tästä ni päästiin Saaran kaa lähtee pienelle lomareissulle Tallinnan kahdeksi yöksi. Siinä ehti hyvin shoppailla ja kiertää vanhaa kaupunkia {+ tietty nauttia hyvästä ruuasta, seurasta sekä aivan mahtavasti kelistä.}
Suoritimme myös totta kai suomalaisen velvollisuuden Virossa eli toimimme viinaturisteina, vaikkei kyllä kauhiast tullukkaan raijattua ei yhtään lavaa eikä mäyräkoiraa vain vähän kuohuvaa ja hyvää rommia.
Vaikka  kesä ei järin mainio ollut kuin vasta lopussa niin kyllä siihen mahtui silti myös omat vielä surullisemmatkin kohdat. Rankimpana ehdottomasti oman ukin kantaminen viimeiselle matkalle ja haudan lepoon ensimmäisenä isovanhemmistani. Tiedän olevani onnekas, että vielä on kolmekin isovanhempaani hengissä ja olen kaikkiin saanut tutustua myös hieman varttuneemmallakin iällä. Näin jälkeenpäin ajateltuna milten hävettää kuinka vähän oli tekemissä ukkini kanssa joka viimeiset nin 10vuotta vietti pyörätuolissa. Itse olin pieni kun ukki sairastui niin jotenkin silloin pelkäsin ja halusin muistaa ukin sellaisena kuin hän oli ennen sairastumistaan ja en enään sen jälkeen osannut kunnolla lähestyä häntä kuin vasta nyt hetki ennen kuin se oli liian myöhäistä. Tiedän että sinun on parempi siellä mutta kyllä me sinua silti kaivataan. 
  
Yliopisto elämäkin lähtenyt käyntiin jo erittäinkin vauhdikkaasti rommia ja luentolehtiöitä kuluu about samaan tahtiin. Fysiikalinen kemia on syynä molempiin.