Viikonloppuna tuli sitten avattua ensimmäisen kerran kirja nimeltä aikuisten kakut ja sieltä sivu, joka kertoi ohjeistuksen tequilaa ja triple seciä sisältävään margarita-juustokakkuun.
Kyseisestä kakusta oli onneksi helppo tehdä gluteeniton koska puolet pohjaan tulevista jauhoista olivat jo valmiiksi gluteenittomia joten vain pieni osa tarvitsi korvata normaalilla gluteenittomalla jauholla. Eikä siinä alkoholikaan maistunut olleskaan liikaa sopi koko porukalle, vaikkea me aikuisia ollakkaan ainakaan kaikki meistä (yli 18v kumminkin kaikki)
Olihan meillä onneksi myös jotain muutakin syötävää ku kakkua. Tyttöystävän kummeilta saatiin Saksasta asti raijjattu wokkipannu ni pitihän se koeajaa ja tehdä riisinuudeleilla varustettu possuwokki. Koska pannu oli valtava niin piti syömään kutsua siskoni lisäosansa kanssa. Saksassa kuulemma yleistä että opiskelijat pitävät wokkibileitä. Vissii vähän eri kulttuuri ku meillä täällä susirajalla.
(On muuten erittäin jännä kuinka tuotteita kuten nuudelit, jotka ovat alunperin olleet juuri riisistä tehtyjä ku eihän idässä muuta ole koskaan ollutkaan ni nykyään on haastava löytää riisinuudeleita kaupasta kaikissa tuppaa olemaan vehnää. Kuten myös "maissiletut" elikkäs
tortillat pitää oikeastaan tehdä itse jos haluaa kahvikupin aluslautata isomman letun ilman vehnää)
Yön pimenevinä tunteina mietiskelin mikä minut sai kirjoittamaan blogia ja asiasta hieman, jopa keskustelimme ystävieni kesken eräässä pubissa. Lopputuloksena päädyin siihen, haluan kertoa elämästä ½gluteenittomana+muusta mistä oon nyt tarinoinut ja päästä samalla yli kirjoittamista kohtaan olevista traumoistani sekä vihastani. Olen koko pienen ikäni omannut jonkin asteisen kirjoitusvaikeuden mutta testeissä sitä ei ole löytynyt. Pienenä kaksoiskonsonantit tuottivat ongelmia. Ulkona saattoi hyvin olla viisi asteta pakasta enkä huomannut mitään vikaa lauseessani. Vanhetessani kyseistä virheestä olen jokseenkin päässyt eroon mutta pilkkuja teksteissä harvoin juuri ollenkaan on sekä outoja kirotushäröjö siellä täällä. Ajattelin että nyt kun pistän itseni kirjoittamaan niin ehkä tämä tästä ainakin jos päästäis pahimmista traumoista. Pahoittelen siis tulevia ja menneitä kirjoitusvihreitä. (Tyttöstävä lukee tekstit ja toimii sensorina=P)
Nyt se hommaa sit taitaa oikeasti alkaa etenemään tatuointini suhteen oon jo pitkään miettinyt ja oikeastaan tiennytkin että millaisen haluan en vain ole saanut vielä aikaiseksi. Suunnitelmissa siis ottaa ensi syksynä tatuointi vasempaan jalkaan joka on vuosien aikana kokenut erittäinkin kovia ja myös näyttää siltä. Pohkeeseen realistisen kokoinen taskukello, jonka lasissa olisi pieni särö. Olen paikan valinnut tällä hetkellä viestittelyä hinnasta ja muusta, jonka jälkeen lyödäänkin päivä lukkoon ja leimaa koipeen. Tatuoinnin tarkoituksena ja ideana on ehkä jo hieman kulunutkin lause aika parantaa, mutta koen sen olevan niin ja aika parantaa kaiken mutta odotan edelleen, siksi lasissa pienoinen särö. Kellon ajaksi olen suunnittellut klo:13.00 oma tarinani tällä pallolla on alkanut kyseisellä kellon lyömällä ja olen syntynyt, kastettu ja päässyt ripille 13 päivä jotainkuuta. Numeron 13 voisi sanoa olevan, jonkin asteinen onnennumeroni vaikken sellaiseen juuri uskokkaan.
Nyt sitä sitten ollaan 21-vuotta ja taas Joensuussa. Mukava mutta erittäin hektinen pitkä viikonloppu Keuruulla ei ainakaan ladannut akkuja yhtään koska koko ajan piti olla menossa jonnekkin ja olla sosiaalinen. Torstaina penkkareiden katselua (ei enää ihan samalaiset ku meillä koska kaikki kielletään) ja sitten piti vielä sisko hakea Jyväskylästä illasta eli meni taas myöhään sekin päivä. Perjantaina sitten oltiinkin koko päivä hovikuljettajia ja aina kun ei oltu auton ratissa ni katseltiinkin päivää vastulleeni annetun Nikonin läpi. Illalla vielä piti Wanhojen jatkoille katselemaan ku lukiolaiset ryypiskelevät siellä. Olivat taas sellaiset bileet aluks musiikkia ei saatu toimimaan ja loppu illasta sitten pikku tytöt hortoilivat skumppapullojen kanssa seinästä seinään. Sieltä selvittiin ja lauantaina sitten sai sitten nähdä sukua oikeen kunnolla ku synttärikahvitteluja koko päivä. Erikseen lahjatoiveita ei ollut mutta rahaa onneksi enimmikseen tulikin ja lihanuija. Joensuussa olikin jo osa lahjoista teepannu, alias ja aikuisten kakut-leivontakirja. Sunnuntai olikin sitten lahnaus ja matkustus päivä. Joensuussa ei ole mitään muuta vikaa ku että se on hemmetin kaukana kaikesta taas tuli sellainen 5h reissattua ennen ku taas omaan sänkyyn pääs. Keuruulla oli taas mukava käydä. Syödä, nähdä kavereita ja vaihtaa kuulumisia porukoiden kanssa, mutta on se niin kaukana että ei siellä kauhean usein viitsi käydä.
Suurimman tuskan matkaillessa tarjosi VR itse ja lemmikkivaunujen merkitseminen. Jos oven yläpuolella olevassa kyltissä on koiran kuva onko oven takana olevaan vaunuun koirat tervetulleita eivät ole vaan olet tällä hetkellä sellaisessa vaunussa, mutta taas toisessa vaunussa koirat saivat olla vaikka molemmilla puolin ovessa oli kyltin koiran päällä punasta viivaa. Siitä sitten vain logiikkaa etsiskelemään tästä suuresta logistiikka yrityksestä(:
Enää 305 päivää ennen kuin saa ensi-iltansa seuraava tämän scifi-nörtin suuri elokuva elikkäs uusin Star wars-elokuva Force awakens. kyseistä leffaa jo pitkään odotettu ja pelättu Disneyn käsissä elokuvasta voi tulla erittäinkin kunniakas osa tätä sagaa tai sitten mennään kategoriaan high school musical, jossa sith lordina häärii Cruella de Vil klooneinaan joukko Sharpay Evanseja. Toivotaan ensimmäistä, että voima on vahva kyseisessä elokuvassa. Tänään fysiikan luennolla oli puhetta solenoideista. kaverini kanssa kumpikaan ei tiennyt mitä kyseiset komponentit ovat joten järkeilimme että kyseessä on tulevassa Star wars-elokuvan vihreämpiä aurinkovoimalla toimivia droideja, ehkä juuri niitä droideja mitä te etsitte.
Helmikuukin lähtenyt käyntiin! Eka kokonainen viikko taputtelua vaille valmis, tähän viikkoon sisältynyt ensimmäiset haalaribileeni haalareihin sonnustautuneena. Mukava ilta oli karaokea ja muutama Sambucca shotti (anisviinaa, joka maistuu englannin lakujen siniseltä kiekolta). Lauantaina kävimme tyttöystäväni kanssa syömässä Kerubissa ja olihan se ruoka erittäin hyvää luomuhärkäburgeri nam nam(;. Ainoastaan harmittaa että kyseisessä ravintolassa gluteenittomat vaihtoehdot vähissä, eikä esimerkiksi hampurilaisia saa gluteenittomina. Ruuan jälkeen suuntasimme paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan elokuvaa Kaiken teoria. Elokuva suuresta Stephen Hawkingista pohjautuen hänen ensimmäisen vaimonsa Jane Wilden muistelmiin. Itse pidin erittäin suuresti kyseisestä elokuvasta, vaikka ei tuolla fysiikan tentistä taidakkaan läpi päästä, eli sopii myös ihmisille jotka eivät ole luonnontieteilijöitä sekä humanisteille. Ilta päättyi sitten skumppalaseihin Piimälinnassa, koska tänään meillä tulee täyteen 6,5vuotta yhteistä taivalta. Ei ehkä se pyörein eikä merkittävin paalu mutta paljon jo takana ja tulevaisuus edessä
Viime viikon päivityksessä valmistuneesta sosekeitosta syntyi yllättävä kasvusto. Heitin yhden siemen olohuoneen viherkasvin purkin nurkkaan ja nyt pöydällä kasvaa tuollainen kymmen senttinen kurpitsan taimi, ehkä siitä joskus tulee iso herkullinen myskikurpitsa.(Jos et jaksa odottaa että siemenestä kasvaa uusi kurpitsa kerää siemet talteen ja kuivata ja pistä kaappiin. Pannulla hieman paahdettuina sopivat kivasti salaattiin.) Saa nyt nähdä miten tuo tuosta lähtee kehittymään.
Ens viikolla se on taas suunnattava kohti Keski-Suomea. Siellä sitten katselee omien jumppapikkusten/muiden tuttujen penkkareita ja Wanhojen tansseja. Lisäks pitäs juhlia omat ja vanhempien synttärit kahvittelujen merkeissä. Pöydässä useampi keliaakikko taas, joten saa nähdä mitä kaikkea hyvää sinne keksitään. Tässähän hätäisempi vois kehitellä jotain ikäkriisin tapasta ku ikää jo kohta 21-vuotta, asuntona perheasunto, opiskelen opettajaksi ja parisuhdetta takana 6 ja ½-vuotta.
Viikonloppuna tuli kokeiltua uudeksi hittiruuaksi kohoamassa olevaa gluteenitonta bataattiburgeria, jossa siis sämpylän puoliskot korvaavat kaksi sentin paksuista bataattikiekkoa. Koska kyseessä oli helppo resepti ja luontaisesti gluteeniton herkku ni olihan sitä testattava.
Itse "sämpylöiden" tekemisen vaikein vaihe oli löytää kaupasta sopivan kokoisia ja muotoisia bataatteja, koska bataatista piti pystyä leikkaamaan hampurilaisen kokoisia kiekkoja mieluusti useampikin yhdestä bataatista.
Bataattiburgeri on maultansa varsin miellyttävä, mutta hieman makea ja mieto, joten se vaatii mausteita jossain muussa kohtaa esimerkiksi kastikkeessa tai pihvissä. Meidän versiossa täytteenä salaattia, jauhelihapihvi, juustosiivu ja tomaattipohjainen kastike.
Suosittelen kyllä kyseisen kokeilemista gluteenittomaan ja gluteenilliseenkin ruokavalioon.
Loppu bataatin (mitä jää jokseenkin paljon yli koska bataatti ei harmiksemme ole putkilon mallinen vaan jotain aivan muuta)
voi käyttää esimerkiksi bataattiranskalaisiin, jotka valmistuvat samalla uunissa kiekkojen kanssa. Itse käytimme osan bataattiranskalaisiin ja lopusta teimme seuraavana päivänä sosekeiton porkkanoiden ja myskikurpitsan kanssa.
Onneksi hyvä ruoka ja parempi mieli koska tenttejä pukkaa ja lukemisessa menikin sitten kokkailujen jälkeen loppu viikonloppu.
Nyt on tentin taas hetkeksi taakse jäänytttä elämää ja keskiviikkona pääsee ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan tuota upeaa punaista opiskelijahaalaria haalaribileissä. Tänään aamulla parin tunnin leppoisa jonotus lippujen eteen mutta piknikin viettoa yliopiston rakennuksen aulan lattialla kera tuntemattomien. Voiko viikkoa mainiommin aloittaa.
