Lihapullapasta ja Kaledonian lapset

Taas on yksi viikonloppu lusittu suhteellisen rauhallisissa merkeissä, koska Saara torstaina kipeäksi rupesi. Perjantaista sunnuntaihin siis molemmat vain kotona oleiltiin ku ei mullakaan koulua ollu. Ruuanlaittoonkin innostuttiin vasta eilen tehtiin taas itse pastaa ja sen seuraks lihapullia ja tomaattikastiketta. Pasta ei tällä kertaa onnistunut ku italian mammalla mutta lihapullat oli hyviä ja gluteenittomia ei leipää eikä korppujauhoja vaan pari munaa ja juustoa(; (Terveellisyys ennen kaikkea). Päälle vielä vähän parmesaania ni hyvä tulee. Ainoat aktiviteetit viikonlopulle olikin ruuanlaitto ja eilisen illan keilailu sekä sen jälkeinen istuskelu baarissa. Näin opiskelijana osaa kovasti arvostaa paikallisen keilahallin sunnuntai-illan hintoja kun rata maksaa 2€/h. Erittäin sopivan hintaista puuhailua porukalla.

Tatuoinnin aika on viimein varattu leimaamiseen enää 172päivää

  Tulevana viikonloppuna taas aika palata Keuruulle ja muistelemaan vanhoja ja nauttimaan ystävistä, joiden kanssa ollut tekemisissä koko pienen ihmisenä eloni. Kyse on siis Kaledonian lasten kokoontumisesta yhteen. Tämä porukka on muodustunut kun vielä asuimme edellisessä Keuruun osoitteessamme. Meidän perhe ja kaksi naapuriperhettämme olemme hyvin kieroutunut tiivis ryhmä. Kukaan ei asu enää lähellä toista ja kaikki lapsetkin ovat jo omissa pesissään mutta muutaman kerran vuodessa pyrimme saamaan kasaan niin paljon meitä kuin vain mahdollista. Luvassa on jotain talvista aktiviteettiä ja erittäin paljon naurua. 

Ei tullut suurta eikä mahtavaa herkku kurpitsaa mulle. Taimi nuutui kovin joten päätin tehdä sille abortin ja kaavin sen pois maasta ja pistit tilalle kasvamaan muutaman chilin siemenen. Ehkä sit saankin nättejä punaisia chilejä ku myskikurpitsaa ei ainakaan tuu. (Ja näin maalaislapsena tajusin että ei tuohon siihen kurpitsaa olis varmaan tullut muutenkaan, koska tarvis vähän keijupölyä siihen ja lähin toinen kukkiva myskikurpitsa tuskin kärpäsen tai tuulen tavoitettavissa)