Isän päivä ja game over

Jos joku ei huomannut tai ehtinyt jo unohtamaan oli tuossa pari viikkoa sitten isän päivä. Itse vietin kyseisen viikonlopun mukavasti mökillä Tuusniemellä vanhusten ja  siskoni kera (ja tietty Joda). Viikonloppu meni kyllä erittäinkin nopeasti koska pääsin mökillekkin lähtemään vasta lauantaina aamusta perjantain treenien takia. Olin mökillä puolen päivän aikaan ja sit ruvettiinkin tekemään hommia kaadettiin yks puu ja sehän meni kuten elokuvissakin eli kaatu uuden liiterin päälle. Hipasustahan ei tunnetusti kumminkaan pidetä niin liiteri selvis ilman vammoja. Sitten alkoikin seuraava vaihe talkoista eli poikki ja pinoon. Siinähän se menikin se päivä ja pimeni ennen ku ehti tajuamaan kunnolla. Pimeän tullen sitten siirryttiin mieluisampiin puuhiin eli ruuanlaittamiseen. Burgundin pataa hirvestä ja naudasta.

Lisäksi vähän sieniä rosmariinia timjamia porkkanaa sipulia porkkanaa ja pekonia ni ei siitä nyt juuri pahaa voi tulla (paitsi onhan siinä sieniä) . Sienistä en itse juurikaan välitä mutta mut piti ne sinne silti laittaa koska muut olivat sitä mieltä. 

Isukki, Iskä, Isä rakkaalla ihmisellä on monta nimeä. Vasen käsiseksi isäni ei minua koskaan saanut vaikka kaikki oli aina vasurille viritettykin aina sai olla kääntämässä kaikkea itselleen sopivaksi. Oli siitä myös aina hyötyä kun isä opetti käsittelemään kalaa ja lihaa pöydän toiselta puolen ni pystyi tekemään kaiken täsmälleen samoin kuin pöydän toisellakin puolella tehtiin kuin peilikuvana. Iskä on ollut aina erittäin iso osa elämääni jo pelkästään harrastusten kautta. Valmensihan isäni jalkapallojoukkuetta, jossa pelasin oikeastaan koko mittavan urani vihreällä veralla. Oikeastaan kaiken mitä tiedän kalastuksesta, kalan ja lihan käsittelystä sekä yleisesti ruuanlaittamisesta on peräisin isältäni, joka laittoi minut tekemään jo pienenä ainakin jotain ruokaan liittyvää. Vaikka en siitä silloin aina innostunutkaan nyt tajuan kuinka kiitollinen saan näistä oppituokiosta olla uskallan tehdä ruokaa ja kokeilla uusia asioita keittiössä ja myös käsitellä raaka-aineita. Kiitos isä. Luultavasti olisin viime kesänä kuollut nälkään ilman näitä oppeja.  

    Mitä tehdä kun sunnuntai-iltana kaapissa on vain muutama banaani ja jäätelöä. No tästä taloudesta löytyy aina myös tummaa rommia ja ruokosokeria, joten liekitetyt bananit ovat oiva vaihtoehto koska tekeminen vie muutaman minuutin ja on muuten hyvää. Lisäksi pieni pyromaani aina nauttii liekeistä. 




 Se on nyt sitten game over
 Meille ilmestyi jokin aika sitten ensimmäinen hää-lehti (joo annoin siihen luvan mutta silti), jotenkin tää miltein raamatun paksuinen opus pitsiröyhelöistä, kultarinkuloista ja kuohujuomista herättivät todellisuuteen. Ei suotana sitähän pitää joskus jo alkaa suunnittelemaan niitäkin kekkereitä. (pitääks mun tehdä vielä jotain mä kosin ja valitsin bestmanin onks vielä jotain?)


 

Ilta asematähdessä.

Suunnitelma lähteä junalla kohti keuruuta noin klo 15 Joensuun asemalta ja olla hieman seiskan jälkeen Jväsylässä josta sit Saaran kyydillä Keuruulle. Juna kyllä lähti aivan hyvin ajallaan mutta kuinkas sitten kävikään niin että kahdeksan aikaan illalla kera neljän tuntemattoman kanssa Pieksämäen asemaravintola Asema tähdessä ollaan syömässä kebabbia lohkoperunoilla odotellessa junaa johon kellään meistä ei ole edes lippua eikä tietoa millä kukin on junalta jatkamassa kun jatkoyhteydet vesittyneet niin vahvast että ei  kellään ollut enää edes kiire mihinkää. Suomalainen on tunnetusti hiljaisempi ku horrostava käärme,  mutta siinä kohtaa kun keskustelunn voi aloittaa että fraasilla: vittu VR ni kyllä siitä keskustelu aikaiseksi saadaan varsinkin kun toinenkin on samassa tilanteessa, joten vasta kaiun saaminen tunteileen on kohtuu varma.Sitä sitten yhdessä kaikki seisoskeltiin yhdessä Vihtarin asemalla (niin että missä on Vihtari hitostako minä vieläkään tiedä) mukavasti tunnin verran soitellen ihmisille että ei varmaankaan ehditä mihinkään ajoissa. Kun sitten viimein saatiin bussi paikalle huomattiin että ei siihen bussiin ees kaikki mahdu. Itse onneks mahduin bussiin tai no en järin hyvin mutta ei sentään matkatavaratilassa matkustanut. Bussissa vähän aikaa istuttua huomasimme kyltin jossa luki Joensuu 90km ja siinä kohtaa matkaa oli taitettu jo kolmisen tuntia elikkäs vauhti oli huimaa. Bussissa sitten laskimme matkaa ja katselimme kelloa että voisimmeko sittenkin ehtiä jatkojunan lähdöksi Pieksämäelle/ jos juna vähän odottais ni päästäiskö kyytiin. No eihän se nyt niin onnistunut juna meni ja kas kummaa kellään ei ollut kiire enää minnekkään. Puolisen tuntia junan lähdön jälkeen sitten saavuttiinkin Pieksämäelle ja seuraavan junan lähtöön olikin vielä reilu tunti ja suunnaton nälkä koska töissä viimeksi syönyt ja suunnitelmissa oli olla jo tähän aikaan kotosalla Äidin lihapatojen ääressä. Päätimme sitten muutaman muun matkalaisen kanssa istahtaa alas Pieksämäen asematähteen ja syödä jottain. On muuten erittäin hämmentävä hetki kun ensimmäiseksi katsoo kelloa ja huomaa sen kahdeksaa näyttävän ja sitten katsoa ympärilleen ja huomaa että istuu Pieksämäellä aseman ravintelissa porukassa, joita ei ollut koskaan nähnyt ennen junamatkan alkua eikä vieläkään yhdenkään nimeä tietänyt mutta ei se haitannut meillä oli erittäin hauska ilta. Jokaisella oli iltaa varten omat suunnitelmansa joku oli kaverinsa kanssa mökille menossa toinen vain porukoilleen kolmas kaverille yöksi huomista puuhapäivää varten, mutta tilanne kääntyi näin ja kaikkia tietysti harmitti mutta hyväksyttiin että tilanteelle ei voi mitään ja eihän sitä kannata peenis hiusrajassa istua vain hiljaa. Juna tuli sitten ja se oli parempi ja nopeampikin että kai tässä vielä VR tulee pyytämään omiaan takasi tästä reissusta. Itse pääsin kotiin noin kymmenen tuntia junaan astumisen jälkeen takana erittäinkin raskas mutta erittäinkin outo ja mukava junamatka tuntemattomien seurassa.  

Hupsista vain

Tässä ehtinyt jo jonnin aikaa vierähtämään viimeisestä lokimerkinnästäni. Kyseinen tässä jo vähän ahdistanut ja miltein jopa paine kirjoittaa jotain suurta vaikeutti ja nosti koko ajan kynnystä kirjottaa. Ni pakko se oli nyt sitten vain taas aloittaa ottamalla kursorilla kiinni virtuaalihärästä ja kirjoitettava kaikesta mitä mieleen hätäseltään tulee ei mitään suurta eikä kansin laittamisen arvoista, jotta saatas taas rima poois. 

Kesä oli ja meni ilman mitään suurempia maailman mullistuksia (ainakin mun osalta lehdistä luettuna niitä oli kyllä enemmänki ku tarpeeks ). Koko kesän olin töissä ja nautin siitä ku saa taas tehdä oman alan hommia ja tehdä itsenäisesti labrassa miltein jo rutiinin omaisesti hommia 5päivää viikossa 7.25h/päivä. Työporukka oli mitä mainioin erinäisiä ihmisiä jiden kanssa ei tylsää tullut (paitsi eehkä pari kertaa ku joku rouva iso rouva kertoi talousuudistuksista yms yms parin tunnin luennon verran. Muutenhan kesä ei juuri riemua tuonut. Koko kesän aikalailla yksikseni asustin koska Saara oli kotipuolessa töissä. Kesän to do-lista jäi vähän vähille check merkinnöille ku Gymnaestara ja ilosaari-rock jäivät käymättä mutta tuli sentään KEURUUN MARKKINOILLA taas käytyä ja markkinapubissa juomassa yks ilmaa lämpimänpi lonkero, jonka jälkeen sitten baariin muun nuorison tapaan. Loppu kesä oliki sit sentään parempaa jo tatuoitntini sain vaikka sekin näytti aluks kariutuvan pöpöihin joita ei saatu tapettua mutta sulake kuntoon ja sit kuolivat. Pari päivää tästä ni päästiin Saaran kaa lähtee pienelle lomareissulle Tallinnan kahdeksi yöksi. Siinä ehti hyvin shoppailla ja kiertää vanhaa kaupunkia {+ tietty nauttia hyvästä ruuasta, seurasta sekä aivan mahtavasti kelistä.}
Suoritimme myös totta kai suomalaisen velvollisuuden Virossa eli toimimme viinaturisteina, vaikkei kyllä kauhiast tullukkaan raijattua ei yhtään lavaa eikä mäyräkoiraa vain vähän kuohuvaa ja hyvää rommia.
Vaikka  kesä ei järin mainio ollut kuin vasta lopussa niin kyllä siihen mahtui silti myös omat vielä surullisemmatkin kohdat. Rankimpana ehdottomasti oman ukin kantaminen viimeiselle matkalle ja haudan lepoon ensimmäisenä isovanhemmistani. Tiedän olevani onnekas, että vielä on kolmekin isovanhempaani hengissä ja olen kaikkiin saanut tutustua myös hieman varttuneemmallakin iällä. Näin jälkeenpäin ajateltuna milten hävettää kuinka vähän oli tekemissä ukkini kanssa joka viimeiset nin 10vuotta vietti pyörätuolissa. Itse olin pieni kun ukki sairastui niin jotenkin silloin pelkäsin ja halusin muistaa ukin sellaisena kuin hän oli ennen sairastumistaan ja en enään sen jälkeen osannut kunnolla lähestyä häntä kuin vasta nyt hetki ennen kuin se oli liian myöhäistä. Tiedän että sinun on parempi siellä mutta kyllä me sinua silti kaivataan. 
  
Yliopisto elämäkin lähtenyt käyntiin jo erittäinkin vauhdikkaasti rommia ja luentolehtiöitä kuluu about samaan tahtiin. Fysiikalinen kemia on syynä molempiin.

Itseni haastamista ja yrttitarhani

Viime kerrasta onkin taas jo aikaa vähän jo liiankin kauan mutta jatketaan silti. Kesän työkuviot ovat nyt sitten erittäinkin selvät ja niitä on kovinkin paljon koko kesä oman alan hommia elikkäs labrassa värkkäämistä tämän lisäksi nykyään oon sitten Punaisen ristin Joensuun varainhankkija-tiiminvetäjä. Olen siis vastuussa tiimistämme. Suurin syy miksi nautin feisaamisesta on se, että siinä joudun koko ajan haastamaan itseäni. Olen pohjimmiltani vieläkin jokseenkin ujo ihminen, joten joudun jokaisen ihmiskontaktin kohdalla haastamaan itseni pysäyttääkseni kyseisen persoonan kanssani jutustelemaan edes hetkeksi. Samasta syysty oikeastaan aloitin blogin kirjoittamisen pakottaakseni itseni kirjoittamaan ja keskittymään myös siihen mitä kirjoitan ja pyrkiä virheettömään tekstiin.

Omalta osalta nyt on oikeastaan opinnotkin tältä keväältä jo takana muutamaa tutorjuttua vielä olis puuhattava mutta aikalailla lomaa tässä vietetään (pelkästään feissaushommia ei luentoja eikä treenejä). Kai tän voi sit lomaks laskea mitään ihmeellistä en oo tehnyt paitsi vähän kehitellyt yrttitarhaa parvekkeelle yhden laatikon verran neljä yrttiä (timjami, rosmariini, oregano ja basilika) + Minttu joka oman ruukun halusi/vaati elikkäs kesän mojitoihin löytyy mintut parvekkeella ja voihan sitä tietenkin muuhunkin käyttää, jos oikein villiks rupee. Kesästä luvassa erikoinen ku Saara loppu kesän Keuruulla töissä ja mä täällä töissä ni joudun yksikseni täällä asustelemaan. Muuten kesän suunnitelmat eivät vielä kauhean tarkkoja ole muutamia kiinnekohtia kumminkin on kuten Ilosaarirock. Itsellä vähän olisi vieläkin haaveissa lähteä pikaiselle Helsingin visiitille Gymnastradan aikoihin. Sinne edes päiväksi palloilemaan, mutta saa nyt nähdä miten tässä käy. Perjantaina nyt ainakin olis suunnitelmissa, että Saaran kaa mökille ja lauantaina shoppailee IKEAAN ja myös muualle(=. Lauantai illaks sitten kavereita tulossa mökille seuraks vähän saunomaan ja grillaamaan. Ihana päästä grillaa ku parvekkeellahan ei saa grillata)=.

ONNEA KAIKILLE TÄMÄN KEVÄN YLIOPPINEILLE JA ONNEA MYÖS KAIKILLE KEVÄÄN PÄÄSYKOKKEISIIN VAIKKA LÄÄKIKSEN PÄÄSYKOKEET OLIVATKIN JO EILEN.

Kihlajaiset ja pääsiäisen jälkeistä ammuskelua

Nyt on sitten pääsiäinen vietetty ja kohti kevättä kovaa vauhtia mennään. Varmoista kevään merkeistä jo bongattuina leskenlehti, allergialääkitys, muutamia keväisiä lintusiakin jo havaittuna ja ryyppäävät teinit keskustan suunnilla on se varmin merkki lämpenevistä keleistä ja valoisemmista illoista. Pääsiäinen meni vallan mukavasti reissaillessa ensin mökille vanhusten, siskoni ja molempien lisäosien kanssa. Mökillä tuli sitten taas syötyä saunottua ja syötyä pääsiäislammasta. Oli vallan hyvää lammaspataa. Mökiltä sitten loppu lomaksi Keuruulle valmistelemaan kihlajaiskaffitteluja. Sain taas pitkästa aikaa ajella kunnolla autolla ja parasta siinä että autona taas rakas Nissukkani. Vanha uskollinen automme, joka on jo kerran lunastuskunnosta herätetty takaisin elämään. Kyseessä kyllä ni vanha auto jo että lunastuskuntoon menemiseen ei tarvi juuri kovin suurta vammaa.  Keuruulla sitten kihlajaiset kahdessa osassa sunnuntai iltana Saaran parhaiden kavereiden kanssa hetkeksi Nyyssänniemen loma-asunnollani istuskelua, josta sitten siirryimme isomman porukan kemuihin paikalliseen juottolaan. Vallan mainio ilta kaikin puolin hieman toista kymmentä itsellä ja Saaralle tärkeitä ihmisiä ja paljon puhetta sekä naurua. Erittäin suuri kiitos asian omaisille varsinkin parhaalle miehelle, joka on sanojeni mittainen elikkäs hyvin pitkä. Toisena pääsiäispäivänä olikin sitten "viralliset" kakkukestit. Tarjolla oli paljon kaikkea hyvää ja kaikki gluteenitonta. Kakut tilattiin hyvältä ystävältäni gluteenittomat kinuskikermakakut joissa täytteenä mangomoussea. Muuta en voi sanoa ku että oli muuten erittäin hyvää kakkua. Suosittelen kyllä kyselemään hältä kakkuja jos sattuu Keuruun suunnalla asustelemaan ja kakkuja on vailla (= http://empunkuvat.blogspot.fi/
Lahjaks tuli saatua kaikkea kivaa, kuten Sarpaneva valurautapata. Nyt sitten voi pidentää ruuanvalmistamis aikaa sellaiseen 4h-10h, jos aikaa sattuu riittämään.
   Taas tuli tutuksi vanha kunnon jalkapallon kuolleista herättäjä elikkäs kylmägeeli/kylmäspray. Perjantaina joku pääsiäiseltä jäänyt noita pamautti alaselkääni sellaisen nuolen että vieläkään näin tiistaina ei hyvältä tunnu. Selkä on lähes tulkoon koko ajan tuoksunut tältä raikastavalta metolilta. Perjantaina olis pitänty mennä töihin mut työmatkalla sitten pamahti tuo selkä ni sitten mentiinkin päivystykseen ja saikkupäivä parin piikin ja vahvojen reseptien kanssa. Tulipahan nyt sit täälläkin käytyä ekaa kertaa päivystyksessä. 
   Vappua varten nyt on simat jo pulloissa. Tuli tehtyä sellainen pikkasen vajaa nelisen litraa passion hedelmällä viritettyä herkku simaa (ainakin se tuoksuu hyvältä). Vappuhan tosiaan alkaa jo ylihuomenna näin yliopistolaisena. Kohta se pitää taas kaivaa mun spessulakki kaapista (Ylioppilaslakki, joka viritetty mustan nauhan sijaan tämän värisellä nauhalla kaksoistutkinnon kunniaksi) ja laittaa haalarit jalkaa. Saa nähtä mitä vapusta tulloo ainakin gluteenittomia munkkeja pittää kokeilla ens viikon aikana. Onhan tässä kumminkin ennen vapppuviikkoa vielä 8-Apro ja Saaran 21-vuotis synttärit lauantaina.

Torjuntaprosentti 100% ja vieraita

Sain viimein töitä kesäksi ja myös kevääksi ja syksyksi ihan niin paljon ku jaksaa ja ehtii tehdä. Työnimike on Suomen punaisen ristin varainhankkija elikkäs feissari. Kerään spr:lle kuukausi lahjoittajia Joensuun kaduilta. Keskiviikkona oli työhaastatellu ja se meni kai sit ihan hyvin kun torstaina sitten alkoikin jo koulutus ja perjantaina olinkin jo ensimmäistä kertaa liivin ja kansion kanssa pysäyttelemässä ihmisiä kaduilla. Työ on suhteellisen rankkaa koska ihmiset ovat kovin kiireisiä eivätkä kiinnostuneita. Tässä tapauksessa asiakas ei tarvitse minua mitenkään vaan itse luotava asiakkaalle tarve kuunnella ja lahjoittaa. Ensimmäisen päivän aikana jo tuli tutuksi vastaus että nyt on vähän kiire olen jo myöhässä. Joensuussa ihmisillä jännä tapa lyhentää sana Hei jättämällä siitä H pois ja tämän tervehdyksen jälkeen vain jatkaa matkaa. Ensimmäisen työpäivän saldona oli kolmen tunnin aikana 0 lahjoittajaa, joten torjuntaprosentti 100% ja torjuntoja enemmän ku tähän astisessa elämässä yhteensä ja oon kumminkin maalivahtina pelannut. Työ erittäinkin mukavaa mutta vaatii myös paljon=). Ensimmäisen lahjoittajan metsästys jatkukoon taas jo huomenna. Hyvän asian puolesta mukavaa ulkoilma työtä ja paljon uusia ihmisiä.
  Normaalista poikkeavan tästä viikonlopusta teki se että Saaran siskot päättivät tulla viikonloppu vierailulle kun saivat kirjoituksetkin alta pois. Oli mukava saada tehdä ruokaa vähän isommalle porukalle ja muutenkin vähän nähdä normaalia enemmän vaivaa keittiössä, mutta toisaalta se taas myös näkyi tiskivuoressa että tupla määrä populaatiota asusteli täällä. Ensimmäiset kihlajaiskestitkin tuli juhlittua, koska Saaran toinen sisko ei virallisille kihjalaiskahveille pääse ja asiasta valitti, joten hänelle aivan oman kakun tein. Oli muutenkin erittäin mukava heidät tänne saada. Saaralle ovat erittäin tärkeitä he ja itsekkin heidän seurassaan olen oppinut viihtymään vuosien varrella eikä se enää ole väkinäistä yrittämistä vaan oikeasti mukavaa aikaa. Toisena pääsiäispäivänä sitten oikein kunnon sukulointia kun kihlajaiskahvit Saaran porukoilla Keuruulla. Kutsuttu +20henkeä ja kakut jo tilattu kaverilta. 
Viikon jokerina tuli tilattua muutama rusetti netistä. pitkän kaupoissa pyörimisen jälkeen luovutin ja tilasin netistä ja päätin opetella solmimaan kyseisen aivan itse. Nyt on kaks rusettia odottamassa käyttöä ja osaan solmiakkin ne oikeastaan helpompi ku kravaatti. 

Rengastusta ja ammuntaa suksien kaa

Kerta viikkoon kirjoittelu nyt vähän jäi tässä kohtaa koska toisaalta ei ole tapahtunut paljoa mittää mutta samalla tapahtunut kauhiasta kaiken moista. Ruoka rintamalla tuli kokeiltua gluteenittomia ramen-burgereita elikkäs sämpylöiden sijasta nuudelikakkuset. Eivät oikeastaan olleet kovin erikoisia ainakaan itse en saanut niitä onnistumaan kovinkaan hyvin. Eivät kasassa oikeen pysyneet eivätkä maistuneet miltään. Eivät olleet ruokaa edes silmille siksi kuvaakaan en tähän edes liitä.(= Saa kertoa salaisuutensa jos joku muu kokee onnistuneensa tekemään niistä hyviä(=. Meidän versio oli vain hankalasti syötävässä muodossa kanaa, nuudelia ja salaattia (no olihan se sentään gluteenitonta).
  Yks viikonloppu sitten tulikin viettyä ilman Saaraa Keski-Suomessa nähden kavereita kotisalilla ja viettäen Kaledonian lasten kuutamohiihtoja, joissa ei kukaan hiihtänyt metriäkään vaan tällä kertaa lajeina hankifutis norsupallolla ja ala-asteelaisten pesissovellus. Näiden aktiviteettien jälkeen syötiin hyvin, puhuttiin, naurettiin, muisteltiin ja lillittiin paljussa.  Ollaan kai me kaikki tulossa vanhoiks, koska nykyään nämä tapaamiset loppuvat jo hieman huomisen puolella kun ennen me lapset pelattiin Aliasta ja singstaria pitkälle aamuyön tunneille, tai ainakin vanhukset ovat jo siinä iässä että eivät ne ennää jaksa ja Mamma mia katsottu jo aivan liian monta kertaa.
    Kaiken muun härdellin lisäks viime torstaille osui ensimmäiset sitsini teemalla mekään ei päästy lääkikseen yhdessä muiden kemistien ja hoitsujen, joiden kaikkien salainen haave on olla LÄÄKÄRI. Valelääkärin valat on nyt vannottu ja viinat juotu (rutto ku kirkas viina pelkiltään on pahhaa). Olihan ne silti erittäin mukavat ja leppoisat kekkerit, vaikka aluks vähän sääntäöjen paljos jännittikin, mutta kun oli kiltisti ja ei herättänyt huomiota ni hyvin selvis ja pääs humaltumaan kummasti.
  Tulihan sitä myös käytyä katsomassa yhden kisan verran ampumahiihdon maailman mestaruus koitoksia Kontiolahdella sunnuntaina. Keli ja makkara olivat erittäinkin mainio kombo ja tunnelmakin oli mainio. suomalaismenestyksestä ei sitten sen enempää sen kisan suhteen mutta se makkara oli hyvää(=. Enkä oikeen ymmärrä tuon lajin katsomista paikan päällä mettässä immeisiä hiihtää ohi ja 90% kisasta katsot isoa näytöstäsi vieressäsi. Kotoa helpompi katsoa. Selvittiin myös appiukkelin ensimmäisestä vierailusta kämpässämme, kun hän meidän kanssa oli kisoja katsomassakin

     M utta suurin asia mitä tässä viime postauksen jälkeen tapahtui viime maanantaina kun kosin mun omaa rakasta tyttöystävääni Ilosaaressa.Tyttöystäväni vastasi myöntävästi vaikka en kyllä kauhian selvää vastausta saanutkaan hämmentyneeltä kullaltani mutta nyt sitä sitten ollaan kihloissa ja sormukseen kaiverrettuna: 16.03.2015. Saara.
Vastaus kysymykseen millo hääkellot soivat ni varmasti ainakin kerta viikkoon joka kirkossa ainakin kesällä mutta meille ne kolisevat vasta parin vuoden päästä aikaisintaan. 
Mutta nyt olen erittäin onnellinen ja kihloissa.  Hommahan on virallista koska se Facebookissakin on ilmoitettu. Vielä en ole mummulle ja papalle kertonut mutta ehkä sitä jo huomenna kun kihjaiskahviasiat saadaan järkättyä.